Viime viikolla keskiviikosta sunnuntaiaamuun mahtui useita hyviä hetkiä hyvässä seurassa, kun olin reissailemassa eteläisemmässä osassa Suomea. Kiitos ihanille ihmisille, joiden seurassa saatoin aina hetkeksi unohtaa kaiken ikävän ja vain olla ja nauttia seurasta. Tuli hyvä mieli, kun sai pientä lomaa näistä ajatuksista, jotka normaalisti täyttävät pään ja kun huomasi, että niistä irtautuminen hetkeksi on edes mahdollista.
Kotiin palatessa kaikki kuitenkin oli taas kuten ennen lähtöä. Sama tyhjä asunto, samat muistot, ajatukset ja ahdistuksen aiheet.
Joulun ajassa oli kaikesta ikävyydestään huolimatta jotain positiivistakin. Silloin itkin ja se jotenkin helpotti olemista, mutta sen jälkeen ei paria kyyneltä enempää. Aivan kuin olin taas ihan lukossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti