Kaveri parin sadan kilsan päästä tuli kyläilemään nyt yhdeksi yöksi. Olen ihan hirveä, kun tälläkin hetkellä toivoisin vain, että hän lähtisi pois. Ahdistaa kun toinen on koko ajan yli-iloinen ja muuta. Haluaisin vain olla yksin, jumittaa ja hajoilla. En jaksaisi olla sosiaalinen.
Sukulaisiakin vieraili täällä tänään. Jotenkin niiden seurassa tunnen aina itseni niin huonoksi. Pitäisi olla parempi ja kämpänkin pitäisi olla tiptop-kunnossa.
Kaverin lapsosen ristiäiset olisi parin viikon päästä ja stressaan paljon jo näin etukäteen. Liikaa ihmisiä, kyselyitä ja sosiaalisuusahdistusta luvassa. Tahdon pois!
lauantai 27. lokakuuta 2007
lauantai 20. lokakuuta 2007
Normaali lauantai
Täksi illaksi olisi ollut tarjolla tupariviihtymistä tai mökkiörveltämistä, mutta minä jumin kämpillä nörtteilemässä ja ahdistumassa siideritölkkien ja suklaalevyn kanssa. Mikä on väärin?
En jaksa olla sosiaalinen. Tupareissa olisi melkein kaikki minulle outoja ihmisiä ja mökillä ihmisiä, joiden joukossa tuntisin itseni ylimääräiseksi ja näkymättömäksi. Arvaan myös, että jossain vaiheessa alkaisi molemmissa paikoissa ahdistamaan liikaa ja haluaisin äkkiä pois. Mökiltä se ei onnistuisi.
Tänään kaipaan myös jotain erityistä ihmistä antamaan hellyyttä. Haluaisin olla lähellä. Panettaakin.
En jaksa olla sosiaalinen. Tupareissa olisi melkein kaikki minulle outoja ihmisiä ja mökillä ihmisiä, joiden joukossa tuntisin itseni ylimääräiseksi ja näkymättömäksi. Arvaan myös, että jossain vaiheessa alkaisi molemmissa paikoissa ahdistamaan liikaa ja haluaisin äkkiä pois. Mökiltä se ei onnistuisi.
Tänään kaipaan myös jotain erityistä ihmistä antamaan hellyyttä. Haluaisin olla lähellä. Panettaakin.
sunnuntai 7. lokakuuta 2007
Everything's silent.. Everything's just the way it is everyday..
Seinät kaatuu päälle ja kukaan ei ole mua pelastamassa niiden alta. Odotan kai sit ihkumiestä, joka saa kaiken ikävän unohtumaan ja tilalle antaa mulle elämäniloa ja kaikkea positiivista ja kivaa.
En tiedä kyllä, miten jonkun ihkumiehen edes löytäisi. Kotoa ei tulla etsimään ja muualla jo pelkästään tuntemattomien ihmisten läsnäolo ahdistaa suunnattomasti, usein jopa tuttujen ihmisten seura. Välillä tästä 30 neliön yksiöstä poistuminenkin vaatii viimeisten rohkeuden rippeiden keräämistä. Yritäpä siinä sitten vielä tutustua.
M:n ottaisin heti, jos vain saisin. Siitäkin miehestä on jo paljon aikaa, mutta muistan miltä tuntui hänen kosketus, miltä tuoksui ja muistan naurun. Häiritsevää on kuitenkin, että olen unohtanut lähes kokonaan miltä hän näytti. Ikävöin kuitenkin paljon edelleen. Hän "kantoi" minua silloin, kun ajattelen tämän kaiken alkaneen, nyt joudun kuitenkin tappelemaan yksin mörrejä vastaan, eikä missään ole edes turvapaikkaa.
En tiedä kyllä, miten jonkun ihkumiehen edes löytäisi. Kotoa ei tulla etsimään ja muualla jo pelkästään tuntemattomien ihmisten läsnäolo ahdistaa suunnattomasti, usein jopa tuttujen ihmisten seura. Välillä tästä 30 neliön yksiöstä poistuminenkin vaatii viimeisten rohkeuden rippeiden keräämistä. Yritäpä siinä sitten vielä tutustua.
M:n ottaisin heti, jos vain saisin. Siitäkin miehestä on jo paljon aikaa, mutta muistan miltä tuntui hänen kosketus, miltä tuoksui ja muistan naurun. Häiritsevää on kuitenkin, että olen unohtanut lähes kokonaan miltä hän näytti. Ikävöin kuitenkin paljon edelleen. Hän "kantoi" minua silloin, kun ajattelen tämän kaiken alkaneen, nyt joudun kuitenkin tappelemaan yksin mörrejä vastaan, eikä missään ole edes turvapaikkaa.
torstai 4. lokakuuta 2007
Tätä lisää!
En muista milloi viimeksi olisi ollut tämmöinen olo. Olen hyvällä mielellä ja kaikki tuntuu olevan hyvin. Jatkuisipa tämä kauan. Aurinko paistaa, mulla on uudet hiukset, tein loistavia shoppailulöytöjä ja hesessä söin salaatin, vaikka möröt huusivat hampurilaista ja ranskiksia.
Nyt en mieti ikäviä asioita.
Nyt en mieti ikäviä asioita.
maanantai 1. lokakuuta 2007
Olen lusmu
Jäin vain kämpille neljän seinän sisälle jumimaan. Koululle raahautuminen ei kiinnostanut yhtään, enkä jaksa edes välittää. Hyvin menee.
Ahdistaa kaikki ihmiset ja olen ihan ulkopuolinen ja outo tyyppi kaikille ja kaikkien mielestä. En jaksa edes yrittää olla sosiaalinen.
Joka päivä koululle lähtö on samaa taistelua. Houkuttimena joskus toimii, kun ajattelee, että jos selviän syksystä, niin kevääksi pääsen vaihtoon. Nyt sekään ei toimi, kun ajattelee, että mitäpä sitä sinne kannattaa lähteä hajoilemaan.
Nyt kun on netti kämpilläkin, niin ei edes sen takia tarvitse lähteä mihinkään. Nyt voisi sitten odottaa, että päivityksiä tulisi tännekin useammin.
Ahdistaa kaikki ihmiset ja olen ihan ulkopuolinen ja outo tyyppi kaikille ja kaikkien mielestä. En jaksa edes yrittää olla sosiaalinen.
Joka päivä koululle lähtö on samaa taistelua. Houkuttimena joskus toimii, kun ajattelee, että jos selviän syksystä, niin kevääksi pääsen vaihtoon. Nyt sekään ei toimi, kun ajattelee, että mitäpä sitä sinne kannattaa lähteä hajoilemaan.
Nyt kun on netti kämpilläkin, niin ei edes sen takia tarvitse lähteä mihinkään. Nyt voisi sitten odottaa, että päivityksiä tulisi tännekin useammin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
