Äiti ja sisko on viime aikoina alkaneet heittämään kommenttia siitä, että minulla ei elämässäni miestä. ”Kannattais nyt sullakin joku hommata.” Mutta kun en halua vain jotakin. Tottakai kaipaisin elämääni sellaista ihanaa ihmistä, joka olis lähellä ja pitäisi minusta. Tällä hetkellä vaan ajattelen, että olisi niin väärin sitä toista kohtaan, jos hän nyt joutuisi osaksi mun rikkinäistä elämää. Ja ehkä se pääsyy sinkkuuteen on, että en uskalla päästää lähelle ketään. Olen rakentanut ympärille muurin, josta en osaa kuvitella kenenkään selviävän. Pelkään, että muhun sattuu taas. Että olen se helppo huijattava taas, se joka heitetään pois, kun löytyy parempaa. Enkä nykyisessä mielentilassa osaa ajatella kelpaavani kenellekään.
En kai enää kunnolla edes muista miltä tuntuu, kun joku pitää lähellä. Siitä on.. ihan liian pitkä aika.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
eksyin tänne vahingossa. tuli niin paha mieli että halusin sanoa jotain. ehkä siksi, että tiedän mistä puhut. tiedän myös ettei auta vaikka sanois mitä. eli tulin olemaan sanomatta mitään. et kuitenkaan uskois että joskus, jonain päivänä, heräät siihen että kaikki on hyvin. tai paremmin.
Lähetä kommentti