Ei mitään uutta

Päivitykset jumissa, kun netteily on koulun koneiden varassa.

Kevätlukukausi onkin alkanut yllättävän hyvin. Vain muutamana aamuna olen herätyksen soidessa sammutellut sen ja jatkanut unia. Tai ainakin niin on ollut suunnitelmana, mutta koko päivän onkin sitten vaivannut hirveä syyllisyys ja itsesyytökset, kun ei saanut lähdettyä kouluun asti.
Nyt sitten kun pitäisi palautella tehtäviä ja olla esitelmiä valmiina, kaikki tuntuu kaatuvan päälle, kun mitään ei ole valmiina tai edes aloitettuna, vaikka deadlineen on pari päivää.

Koko ajan on hirveä väsymys. Aamulla. Päivällä. Illallla. Voisin vain jumiutua kämpille ja antaa kaiken olla. Elää niinkuin 5 vuotta sitten jonkin aikaa, tai ei sitä kyllä kai elämäksi oikein voisi sanoa. Silloin elämään kuului telkku, netti ja 15 neliön huone sekä pakollinen kauppareissu parin viikon välein. Ainiin, ja ensimmäinen avunhakuyritys, joka sitten päättyi kuten aikaisemmin olen tainnut kirjoittaakaan. Tohon kaikkeen en kuitenkaan halua takaisin.

Tiedän, että näin ei voi kaikki jatkua, mutta en saa tehtyä mitään, että asiat vois olla paremmin. Olen vain ja hajoan kaiken alla. Parin viikon päästä olisi terkkariaika ja silloin pitäisi saada kyllä jotain sanottua. En vain tiedä miten siinä onnistuisin.