Joulusta selvitty

Koko joulu meni kyllä melkein huomaamatta ohi. Ei olisi normaalista erottanut, jos sisälle ei olisi raahattu kuusta ja tarjolla ollut normaalista poikkeavia ruokia.
Huomattavasti parempi joulu kuitenkin kuin viime vuonna.

Joulupäivänä kummipariskunta ja heidän lapset tulivat tietenkin kyläilemään, vaikka olin äidille tosiaan jo kauan sitten sanonut, että en halua heidän tulevan. Olin sitten tosi epäsosiaalinen koko ajan ja odotin vain heidän lähtöä.
En oikein tiedä miksi en yhtään viihdy noiden ihmisten seurassa. Olen vain niin näkymätön ja minulla ei ole mitään väliä silloinkaan vaikka menisin kyläilemään heille.

Olen syönyt liikaa suklaata ja se näkyy nyt kyllä minusta. Miksimiksimisksi en jättänyt niitä kaikkia syömättä.

Suklaansyönnin, telkkarin tuijottamisen ja kissojen kanssa nukkumisen lisäksi myöskin vanhenin, jouluaattona. Mittarissa 23 vuotta. Wohoo.

Joulufiilikset hukkateillä

Olen yrittänyt houkutella joulufiilistä vaikka mite, mutta se pysyy poissa. Olen poltellut kynttilöitä, askarrellut muutamia joulukortteja, ostanut pakolliset lahjat, juonut glögiä, syönyt joulutorttuja ja viimeisempänä yrityksenä tyhjensin tämän päivän aikana Julia-namusia sellaisen boxin. Viimeisimmän teon seurauksena on vähän paha olo.

Huomenna suuntaan kotikotiin. Sittenhän sen näkee millainen tästä joulusta tulee.
Huomenna olisi vielä yksi tentti, mutta lukeminen siihen ei onnistu. Paprunippu on koko illan odotellut vuoroaan tuossa sohvan käsinojalla, mutta vielä en ole saanut siihen tartuttua.

Huoneeseen hiipii kylmä, tuulee ja pakastaa..

..mä tahtoisin haavat parantaa..

Mulla on niin kylmä. Oon ihan jäätä.

Säpsähdän jos joku vahingossakaan koskettaa. Yksi kaveri halaa aina kun nähdään ja silloinkin ahdistun. En enää osaa olla lähellä ketään. Samaan aikaan kuitenkin toivon, että joku tulisi ja pitäisi lähellä. Päästäisi pois vasta sitten kun olen taas kasassa ja jää jossain syvällä olisi sulanut. Kukaan ei kuitenkaan tule ikinä, eikä sitä jäätäkään saa mitenkään sulatettua.

Niin moni asia elämässäni on nyt noin, että toimin jotenkin ja samalla ajattelen ja toivon, että asiat olisivat aivan päinvastoin.

Ihan sama

En saa itsestäni mitään irti. Huomenna on yhden tehtävän deadline ja olen saanu kirjoitettua otsikon. Hyvä alku, mutta kun ei edisty siitä yhtään. Ahdistaa paljon, mutta samalla on jotenkin ihan sama, että tekeekö sitä vai ei. Ei jaksa välittää, mutta kuitenkin vaivaa. En vain osaa.

Ei-hyvää joulua

Ahdistun aivan älyttömästi kun mietinkin tulevaa joulua. Viime vuoden joululla lienee tähän aika paljon vaikutusta.
Vielä muutama vuosi sitten odotin joulua ihan hirveästi, mut nyt sitten on muutaman vuoden aikana ajatukset muuttuneet todella paljon. Mietin miten voisin luistaa kotikotijoulusta.

Isoin syy tähän taitaa olla se, että joulu oli mun ja isän juttu. Käytiin jouluaattona kahdestaan lahjaostoksilla ja isä oli toinen niistä kahdesta, joka muisti mun syntymäpäivää eri lahjalla, kun muilta sain yhditettyjä joulusynttärilahjoja. (Synttärit siis on joulun aikoihin.)
Jotain niin tärkeää puuttuu mun joulusta, kun isä on poissa.

Sanoin jo äidille puhelimessa, että en halua sitten ketään vieraita juhlistamaan minun synttäreitä, että sellaisia ei pidetä. Niin pitkään kun muistan on joulupäivänä tullut mummi, pappa, kummit ja kummien lapset kyläilemään. Nyt en todellakaan jaksa esittää, että olisi mitään syytä juhlaan. Toivottavasti äiti ja sukulaiset vain osaisivat toimia mun toiveen mukaisesti.

Pikkujouluahdistusta

Luokan pikkujoulut tulossa ja kadun koko ajan, että menin ilmottautumaan mukaan ja nyt ei enää voi perua. Ei innosta mukavan ja kaikki-on-hyvin-ihmisen näytteleminen. Luulenpa, että katoan aika pian ruokailun jälkeen ja jätän baareilun väliin. Baarissa on kuitenkin ihan liikaa ihmisiä ja ahdistun vain enemmän, kun joka puolelta tunkee ihmisiä ja olen kuitenkin taas vaan se näkymätön.