Unelmaduuni

Jatkossa jos yrittäisi välttää työhönmenemistä yrityksiin, joita pyörittää lähinnä yksi perhe.
Ottaa päähän, kun toisilla työntekijöillä on ihan eri säännöt kuin muilla. Töihin saa tulla vähän milloin huvittaa, työvuoroja voi vaihdella ihan noin vain..
Eniten rasittaa kun samassa työpisteessa töissäoleva kai ajattelee, että voi jättää vuorosta lähtiessään kaikki levälleen ja hommat puolitiehen. Siihen on kiva tulla töihin, kun ensimmäinen puoli tuntia menee siihen kun järjestelee paikat ja tarkistaa hommat.
Tänään sain asiakaalta haukut, kun tämä ko. henkilö oli luvannut heille melkein kuukausi sitten lähettää tavarat, mutta odottelivat vieläkin pakettia. Tavarat kuitenkin olivat vielä siellä paikassa mihin ne olivat unohtuneet. Kivakiva.

Minua on pyydelty samaan paikkaan töihin ensi kesäksikin, mutta jos vain löydän ihan mitä vain muuta työtä, niin ei ole pelkoa, että minua täällä näkisi silloin. Enkä puheista päätellen ole ainoa, joka näin ajattelee. Siinä voi sitten omistajat miettiä, että missä vika..

Irtiotto

Parin yön piipahdun tuonne naapurimaan puolelle oli erittäin tervetullut irtiotto töistä. Varsinkin ennen reissun olin viimeisen yli kuukauden aikana käynyt kauimmillaan 7 kilometrin päässä työpaikasta ja tämänhetkisestä asumuksesta.

Oli ihanaa kävellä kaupungilla ja shoppailla ihan outojen ihmisten keskellä. Ei tarvinut pakosta yrittää olla kiva, vaan saattoi luvan kanssa olla naama mutrussa, vaikka niiden kaikkien alennustuotteiden keskellä väkisinkin meni usein sinne hymyn puolelle, kun teki löytöjä. Naama meni ruttuun kuitenkin, kun joutui jättämään kauppoihin vielä liikaa kaikkea kivaa ja silloin kun paluumatka alkoi.

Nyt sitten onkin taas entistä paskempaa palata töihin kohta...