Mässyä.

Tämän viikonlopun aikana olen tunkenut suuhuni ällöttävän paljon kaikkia mässyä. Etsin taas hyvää oloa syömällä, vaikka sitä ei todellakaan sillä saa aikaan. Ja vaikka olen täynnä, niin tuntuu että pitäisi vain vetää lisää ja lisää.

Annoin periksi ja laitoin viestin tuolle miekkoselle. Kerroin, että ehkä hänen pitäisi vain mennä mahdollisimman kauas pois minusta, kun olen tämmöinen ongelma ja ihan pihalla ja hukassa. Enkä halua hankaloittaa kenenkään toisen elämää ongelmillani. Mutta laitoin puhelimen pois päältä, sillä en uskalla lukea vastausta. Jos edes vastaa mitään.

Jotenkin toivoisin, että ei vastaisi mitään tai sitten sanoisi, että tehdään niin kuin tahdon. Mutta kuitenkin iso osa toivoo, että hän ei suostuisi ja haluaisi välittää minusta juuri sellaisena kuin olen. En minä kuitenkaan osaa pelata mitään parisuhdepeliä. Edellisenä viikonloppuna kuitenkin oli hyvä olla toisen lähellä.

Minusta kuitenkin on parempi raottaa edes vähän todellista minääni.

Huono.

Uskaltauduin tapaamaan miehen, jonka olen tuntenut netissä jo kauan ja oli oikein mukava viikonloppu. Tunsin, että kelpaisin sellaisena kuin olen, eikä tarvinnut yrittää olla mitään muuta. Luulin saaneeni vähän onnellisuutta elämääni, mutta nyt vain ahdistun ja hajoan, kun toinen ei tajua mitä haluan ja kaipaan. Tai en edes tiedä haluaako mitään.. Kaipaisin vain kivoja sanoja ja jotain, mutta ei. En niitä kyllä itsekään osaa sanoa/kirjoittaa..

Illalla ahdisti ihan huolella ja toivoin, että olisin osannut itkeä, jotta olisi ollut edes joku keino helpottaa oloani. En vain osaa edes itkeä. Makasin vain peiton alla möykyssä ja yritin muistaa hengittää. Olen huono.