Puhelu soitettu. Mies soitti puolestani, kun en itse pystynyt. Alkuviikosta pitäisi osata sanoa asioita ja avautua, että ehkä joskus pääsisin tästä kaikesta eteenpäin. Toivon, että osaan nyt ottaa apua vastaan.
Ei ollut helppoa kertoa miehelle, että kuinka rikki oikeasti olen. Että en itke vain silloin kun olen hänen kanssaan. Että olen viimeisen muutaman kuukauden aikana itkenyt enemmän kuin varmaan kymmenen viime vuoden aikana yhteensä. Että mua ahdistaa niin paljon. Ja sitten vielä pyytää, että auttaisiko mua soittamaan ja sitten pyytää, että hän soittaisi, kun itse en olisi saanut mitään sanottua. Toivon, että miehellä on voimaa olla mun lähellä nyt.
Haluaisin niin olla taas joskus kokonainen.
lauantai 12. syyskuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)