Poikki.

Oon ihan poikki. En jaksais yhtään mitään ja kesäkämpän sänky houkuttelisi kaikista eniten, mutta sinne ei voi jäädä koko päiväksi, kun on kämppis ja työt. Tai kämppäkään oikein houkuttele, kun vapaapäivinä siellä jumiessa alkaa aina jossain vaiheessa ahdistamaan ja sekään sitten ole hyvä paikka enää sen jälkeen. Pitäisi löytää sellainen paikka, jossa on aina hyvä olla, mutta ei sellaista taida edes olla.

Anteeksi pitäisi pyytää kaikilta niiltä ihmisiltä, jotka on ollu viime päivinä minun palveltavina. En ole todellakaan ollut mikään päivänsäde ja sellainen, jota kiiteltäisiin lehtien lukijapalstoilla. Lupaan huomenna kaivaa hymyn esiin, vaikka sitten pakolla.

Hiljaiseloa

Mutta täällä jossain kuitenkin edelleen.
Karkasin kaikesta tutusta ja turvallisesta kesäksi töihin kauas, kuitenki pysyen kotimaan rajojen sisäpuolella nipin napin. Liikaa töitä, mutta ihan hyvä niin. Eipähän ehdi liikaa ajattelemaan kaikkea. Pelottaa vain vähän syksy... Kuinka hajalla olen silloin tän kesän jälkeen.