Suuri virhe?

Maailmalle lähtö lähenee kovaa vauhtia ja epävarmuus lähdön kannattavuudesta vain kasvaa. Haluan ja tarvin aikaa poissa täältä näistä samoista ympyröistä ja asioista, mutta olen niin kovin epävarma siitä miten selviän vaihtoajasta. Miten jaksan aloittaa tutustumisen uusiin ihmisiin, kun ympärillä ei ole yhtään tuttua naamaa? Saanko yhtään opintoja kasaan? Mitä jos vain hajoan reissussa lopullisesti?
Tiedän, että en anna itselleni mahdollisuutta lopettaa vaihtoa kesken. Sehän olisi taas yksi epäonnistuminen ja merkki siitä kuinka huono ihminen olen.

Vaihtoon liittyy myös paljon huolta. Tein yksi päivä vaihtoon liittyviä tehtäviä ja siellä oli ohjeita miten toimia erilaisissa "kriisitilanteissa". Yksi kohta oli, että saat viestin, että joku lähesesi on kuollut. Olin siihen asti onnistunut jotenkin siirtämään tälläiset ajatukset jonnekin kauas, mutta nyt ei noista ajatuksista pääse eroon. Että mitä jos?

Viimeksi kun asuin ulkomailla eli yli viisi vuotta sitten, minulle tuli juuri tuollainen viesti. Isä oli saanut sairauskohtauksen veneillessä, joutunut veden varaan ja hukkunut. Ajattelen vieläkin, että oli niin väärin, että olin maailmalla, vaikka olisi pitänyt olla kotona.

Pitäisi päästä eroon näistä ajatuksista.

Ei minusta ole yhtään mihinkään. Tämmöinen ainainen epäonnistuja ja pettyjä vain olen.

Baareilua

Kotiuduin joku aika sitten kämpille tuolta kaupungin sykkeesstä. Ilta oli muuten oikein mukava, mutta yksi v*tun ääliö onnistui sitä pilaamaan ja saamaan mun ahdistuksen pintaan. Tämä Järjen Jättiläinne(tms) työnsi itseänsä aivan liian läheiseen kontaktiin kanssani baaritiskillä ja ei meinannut tajuta taas mitä sanat EI KIINNOSTA tarkoittaa. Kun vielä ikääkin tällä tyypillä oli varmaankin ainakin se 20v. enemmän kuin minulla, niin pisteet ei muutenkaan voi olla kovin korkealla. Siitä äijä teki kuitenkin vielä suuremman virheen, kun yritti liian lähelle. Ahdistun aina siitä, vaikka kyseessä olisi kuka, mutta vielä enemmän jos se on joku tuntematon idioottipaskiainen. Minuun ei kosketa.

Itsesuojeluvaisto pelaa ja usein estää kokonaan baariin lähtemisen tai yleensä ainakin saa mut katoamaan baarista aika aikaisessa vaiheessa. Muutenkin olen aivan ylivarovainen. Varsinkin tänä yönä silmät pyörivät varmaan kuin lottopallot, kun kyyläilin ympäristöä huikaisevalla noin 350 metrin matkalla baarista kotiin. Tarkistin vielä monta kertaa, että kaikki ovet takanani menivät varmasti lukkoon.

Kukaan ei saa enää mahdollisuutta tehdä mulle pahaa. Ei ikinä.
(Voi olla, että kadon tämän kirjoittamista aamulla, mutta eipä ole ainoa asia.)