Pitäisi lähteä kouluun, tunnit alkaisi jonkun ajan päästä. Joku vain potkii voimalla vastaan ja en saa itseäni ollenkaan toimimaan. En saa itseäni valmiiksi, vaan vain jumin. Kämpästä poistuminen tuntuu mahdottomalta, vaikka tiedän, että menemättä jättäminen voi aiheuttaa koko kurssin reputtamisen.

En halua nähdä ketään. Haluaisin vain käpertyä peiton alle piiloon kaikelta. Niin varmaankin ihan juuri teenkin.

Eikä tämä ole edes ensimmäinen kerta kun olen tässä tilanteessa. Joskus kaikki on ollut hyvin siihen saakka kunnes olen seisonut lähtövalmiina ovella. Siihen matka onkin sitten tyssännyt ja en ole päässyt pidemmälle.

Miksi olen tämmönen? Olen huono. En pysty. Haluaisin pystyä olemaan ilman tämmöisiä tilanteita.