Perjantain baari-ilta meni aika örveriksi. Niin tietenkin, kun pitkän tauon jälkeen tuli lähdettyä. Liikaa alkoholia, avautumista ja kaikkea. Olo on vain entistä ikävämpi ja toivon, että baariseurani muistaa illasta minua vähemmän. Huomenna se selviää..
Tänään on 6 isäinpäivä ilman isää. Olen kai yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa, vaikka aina on viiltänyt jostain, kun olen kuullut tai lukenut jotain päivään liittyvää.
Nyt olen kuitenkin huomannut, että voin suht helposti sanoa, että isä on kuollut. Aikaisemmin sen sanominen on ollut tosi vaikeaa, mutta nyt olen voinut sanoa parille ihmiselle noin vain. Ehkä alkaa viimeinkin jollain tavalla olla helpompaa ja asian osaa hyväksyä ja tajuta viimeinkin. Ikävä kuitenkin on ja kaipaus. Mutta ne on aina.
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Samaa rataa
Koko illan olen yritänyt kovasti pysyä kämpillä ja olla lähtemättä tyhjentämään kauppaa kaikesta sellaisesta pahasta, jota en saisi itseeni tunkea. Tähän asti se on onnistunut. Nyt on jo niin pimeää ulkona, että en edes uskaltaisi enää lähteä mihinkään.
Koko tämä viikko on mennyt niin mahdollisimman huonosti ja toivon että loppuisi jo ja uusi viikko toisi mukanaan edes toivoa paremmista tapahtumista, kun tämän viikon suhteen olen menettänyt totaalisesti toivoni.
Nyt ahdistaa ihan kauhean paljon ja toivoisin voivani vain kadota johonkin. Kunpa voisikin olla tuntematta mitään.
Ainii, edellisessä blogientryssä kertomani viesti ei ikinä sitten ollut edes lähtenyt matkalle kännystäni. Olin säheltänyt ja kai perunut lähetyksen epähuomiossa heti "lähetä"-napin painamisen jälkeen. Ehkä hyvä niin. Viesti on kuitenkin tallessa kännyssä odottamassa ehkä uutta lähetysyritystä. Nyt olisi taas niin minun ajatuksiani siinä lukevat asiat.
On niin hankalaa, kun toivoisi vain, että joku olisi siinä ihan lähellä ja pitäisi kiinni. Mutta toisaalta haluaisi vain kaikkien olevan mahdollisimman kaukana minusta, että en vain mitenkään voisi ketään vaivata tai satuttaa. Siksi tuntuukin jotenkin niin väärältä koko tämä ihmissuhdeyritys tai miksi tätä minun ja miehen välillä olevaa hommaa oikein sanoisikaan.
Koko tämä viikko on mennyt niin mahdollisimman huonosti ja toivon että loppuisi jo ja uusi viikko toisi mukanaan edes toivoa paremmista tapahtumista, kun tämän viikon suhteen olen menettänyt totaalisesti toivoni.
Nyt ahdistaa ihan kauhean paljon ja toivoisin voivani vain kadota johonkin. Kunpa voisikin olla tuntematta mitään.
Ainii, edellisessä blogientryssä kertomani viesti ei ikinä sitten ollut edes lähtenyt matkalle kännystäni. Olin säheltänyt ja kai perunut lähetyksen epähuomiossa heti "lähetä"-napin painamisen jälkeen. Ehkä hyvä niin. Viesti on kuitenkin tallessa kännyssä odottamassa ehkä uutta lähetysyritystä. Nyt olisi taas niin minun ajatuksiani siinä lukevat asiat.
On niin hankalaa, kun toivoisi vain, että joku olisi siinä ihan lähellä ja pitäisi kiinni. Mutta toisaalta haluaisi vain kaikkien olevan mahdollisimman kaukana minusta, että en vain mitenkään voisi ketään vaivata tai satuttaa. Siksi tuntuukin jotenkin niin väärältä koko tämä ihmissuhdeyritys tai miksi tätä minun ja miehen välillä olevaa hommaa oikein sanoisikaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
