Entistä enemmän eksyksissä

Olen vain entistä enemmän eksyksissä.

Edellisen viikonlopun vierailin miehen luona, josta olen aikaisemminkin jotain maininnut. Viikonlopun tarkoituksena oli siis saada selvyyttä omiin ajatuksiini tämän jutun suhteen, mutta eihän kaikki tietenkään mene niin kuin suunnittelee. Viikonlopun jälkeen olin vain enemmän eksyksissä, hajalla ja tietämätön.

Miehen luona oli kotoista, turvallista ja hyvä olla. Sain sitä läheisyyttä mitä olen kaivannut.

Mietin jo jossain välissä, että jos lähtisinkin vasta maanantaina pois aikaisemmin tarkoituksena olleen sunnuntain sijaan. Sunnuntaina sitten kuitenkin tuli suuri ahdistus, kun päättelin liikaa asioita. Katsoin ensimmäisen mahdollisen lähtevän junan, ilmoitin toiselle, et mun pitää lähteä just sillä ja yritin niin kovasti loppuajan olla hajoamatta toisen edessä ja jäi sitten se puhuminen asioista, joista olisi pitänyt.

Maanantaina sain kyseltyä mesessä toiselta jotain ja kumpikaan ei oikein tiedä missä sitä oikein ollaan. Molemmat tykätään toisistamme, mutta molemmat on myös niin hukassa. Sovittiin sitten, että katsotaan vaan rauhassa mitä tuleman pitää.
Tämä tämänhetkinen tilanne vain hajottaa niin paljon, että en osaa olla mitenkään päin. Haluaisin vain osata luottaa siihen, että toinen olisi ehkä mulle se joku pysyvämpää asia elämässä, kun kaikki muu leviää käsiin.

Kyläilemään

Suunnitelin yksinäistä epäsosiaalisuusviikonloppua, mutta sisko sai houkuteltua minua lähtemään hänen luoksi, kun lupautui maksamaan matkat. Parin tunnin päästä siis junailemaan. Ehkä ihan hyvä päätös kuitenkin lähteä, yksinolemalla ei olo ainakaan parane.

Matkaan siis.

Minulta kysyttiin, että mitä haluaisin joululahjaksi. En osannut vastata mitään. Enhän voinut sanoa, että toivosin saavani uuden helpomman elämän tai edes jotain mikä parantaisi tätä kaikkea. Haluaisin unohdusta, onnellisuutta, hyvää oloa ja läheisyyttä. Mitään vaan en saa.

Juuri nyt kaipaisin vain, että joku pitäisi lujasti kiinni ja vain olisi siinä lähellä.