Pitkä tauko taas.
Voisinpa ottaa samanlaisen tauon kaikesta, kuten tästä bloggauksesta.
Nyt vain tuntuu, että seuraava tauko on toukokuun loppupuolella, kun sitten on toivottavasti saanut kaikki tentit läpi ja tehtävät palautettua. Siihen asti pitäisi vaan jaksaa painaa ja en todellakaan tiedä, että miten tästä kaikesta selviän. Vapaa-aika, mitä se on? Tai sitä ei pitäisi olla, jos tavoitteena olisi saada hommat ajoissa valmiiksi, mutta...
Samat vanhat asiat pyörii päässä ja mikään ei muutu miksikään tai ei ainakaan parempaan suuntaan. Voisinpa olla ajattelematta kaikkea muuta kuin kivoja asioita.
Maanantaina työhaastattelu. Pitäkää peukkuja!
keskiviikko 28. maaliskuuta 2007
keskiviikko 7. maaliskuuta 2007
Oharit ja halipulaa
Mulla on uskomaton halipula ja läheisyyden kaipuu, mutta samaan aikaan ahdistaa ajatellakin, että joku olisi niin lähellä.
Viime aikoina muutamat ihmiset, joita olen luullut hyviksi ystävikseni ovatkin osoittautuneet aivan muuksi. Tai ainakin aika pakosti alkaa siltä tuntumaan, kun tuleekin yllättäen muuta tärkeämpää menoa, vaikka on sovittu monta viikkoa sitten, että olisin tulevana viikonloppuna tulossa kyläilemään. ”Joo sori, en varmaan olekaan täällä silloin.”
Ja toinen juttu eli sun viesteihin vastataan sitten joskus tai ei ollenkaan.
Minä sentään yritän pitää yhteyttä ja matkustaa vähäisillä opiskelijan tuloillani monen sadan kilometrin päähän tapaamaan ihmisiä. Mitään en tee pakosta, vaan koska haluan. Mutta mitäpä voin tehdä, jos sitä ystävyyteen tarvittavaa toista osapuolta ei kiinnosta..
Viime aikoina muutamat ihmiset, joita olen luullut hyviksi ystävikseni ovatkin osoittautuneet aivan muuksi. Tai ainakin aika pakosti alkaa siltä tuntumaan, kun tuleekin yllättäen muuta tärkeämpää menoa, vaikka on sovittu monta viikkoa sitten, että olisin tulevana viikonloppuna tulossa kyläilemään. ”Joo sori, en varmaan olekaan täällä silloin.”
Ja toinen juttu eli sun viesteihin vastataan sitten joskus tai ei ollenkaan.
Minä sentään yritän pitää yhteyttä ja matkustaa vähäisillä opiskelijan tuloillani monen sadan kilometrin päähän tapaamaan ihmisiä. Mitään en tee pakosta, vaan koska haluan. Mutta mitäpä voin tehdä, jos sitä ystävyyteen tarvittavaa toista osapuolta ei kiinnosta..
sunnuntai 4. maaliskuuta 2007
Mr. J
Jätin sitten väliin terveystarkastuksen ja karkasin vain kaupan kautta mässyjen kans kotiin sohvan pohjalle hajoilemaan. Alkoi ihan älyttömästi ahdistaa sinne meno, kun niin paljon etukäteen stressasin siitä mitä sanoisin. Jäi sitten kaikki sanomatta ja kaikki on niin kuin ennenkin.
Eräs paljon satuttanut mies muistutti olemassaolostaan. Ei ottanu yhteyttä tai mitään, mutta pelkkä hänen käyttämänsä nickin näkeminen riitti siihen, että elämäni kivoin automatka ja kaikki sitä seurannut palasi kirkkaana mieleeni. Erittäin pitkään aikaan en ollut edes muistellut koko hommelia, mutta nyt.. Voisinpa räjäyttää pois kaikki vanhat mörköpeikot kiusaamasta minua muistoilla. Tekisin sen heti.
Eräs paljon satuttanut mies muistutti olemassaolostaan. Ei ottanu yhteyttä tai mitään, mutta pelkkä hänen käyttämänsä nickin näkeminen riitti siihen, että elämäni kivoin automatka ja kaikki sitä seurannut palasi kirkkaana mieleeni. Erittäin pitkään aikaan en ollut edes muistellut koko hommelia, mutta nyt.. Voisinpa räjäyttää pois kaikki vanhat mörköpeikot kiusaamasta minua muistoilla. Tekisin sen heti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)