Ikävä lääkäri

Lääkärikäynti ei sitten mennyt niin kuin olin suunnitellut.
Sain sanottua jotain tästä kaikesta, mutta lääkäri oli erittäin epämiellyttävä. Olinhan jo ennakkoon kuullut siitä vaikka mitä ei-niin-mukavia juttuja, mutta nyt jouduin itse valitettavasti toteamaan kuinka totta ne kaikki jutut olivat. Tuolle lääkärille en mene enää ikinä.

Sain sen reseptin, jota olin hakemassa ja myös toisen, reseptin masennuslääkkeisiin.
Sitä reseptiä en kuitenkaan ole käyttänyt, sillä luin netistä ihan liikaa kirjotuksia, joissa ko. lääkkeen sanottiin vaikuttavan erittäin paljon painoon ikävällä tavalla. Lisäpainoa nyt enää kaikkein vähiten tarvitsen, se vaan veisi kaikkea entistä huonompaan suuntaan.

Tänään terveystarkastusaika. Ehkä terkkari ei olisi samaa sarjaa lääkärin kanssa.

Huomenna..

Kävin tiistaina terkkarilla hakemassa pari päivää saikkua “flunssaan”. Ei flunssaa tietenkään oikeasti ollut, mutta tarvitsin edes sen parin päivän tauon kaikesta. Mulla on huomenna lääkäriaika. Ei sen takia, että olisin onnistunut sanomaan jotain tästä kaikesta, vaan ihan migreenilääkereseptin takia. Toiveissa kuitenkin on, että huomenna sitten saisin suuni avattua lääkärin vastaanotolla. Mutta jos en saa? Jos sanat katoaa jonnekkin? Jos lääkäri on idiootti?

Ei mitään uutta

Päivitykset jumissa, kun netteily on koulun koneiden varassa.

Kevätlukukausi onkin alkanut yllättävän hyvin. Vain muutamana aamuna olen herätyksen soidessa sammutellut sen ja jatkanut unia. Tai ainakin niin on ollut suunnitelmana, mutta koko päivän onkin sitten vaivannut hirveä syyllisyys ja itsesyytökset, kun ei saanut lähdettyä kouluun asti.
Nyt sitten kun pitäisi palautella tehtäviä ja olla esitelmiä valmiina, kaikki tuntuu kaatuvan päälle, kun mitään ei ole valmiina tai edes aloitettuna, vaikka deadlineen on pari päivää.

Koko ajan on hirveä väsymys. Aamulla. Päivällä. Illallla. Voisin vain jumiutua kämpille ja antaa kaiken olla. Elää niinkuin 5 vuotta sitten jonkin aikaa, tai ei sitä kyllä kai elämäksi oikein voisi sanoa. Silloin elämään kuului telkku, netti ja 15 neliön huone sekä pakollinen kauppareissu parin viikon välein. Ainiin, ja ensimmäinen avunhakuyritys, joka sitten päättyi kuten aikaisemmin olen tainnut kirjoittaakaan. Tohon kaikkeen en kuitenkaan halua takaisin.

Tiedän, että näin ei voi kaikki jatkua, mutta en saa tehtyä mitään, että asiat vois olla paremmin. Olen vain ja hajoan kaiken alla. Parin viikon päästä olisi terkkariaika ja silloin pitäisi saada kyllä jotain sanottua. En vain tiedä miten siinä onnistuisin.