Uusi elämä?

Oon taas liian lukossa jopa kirjoittaakseni tänne.

Mulla on ihan paras kämppis, ihan kiva harjoittelupaikka, jossa kivat työkaverit ja uusi asuinpaikkakunta. Miekkosen kanssakin on hommat ehkä vähän selvempiä, vaikka ei vieläkään olla selvillä vesillä ja yhdessä.
Pitäisi kokonaisuuten olla siis matkalla parempaan, mutta ei niin kuitenkaan ole. Kämppis on ollut poissa kämpiltä pari päivää ja olen ahdistunut yksinäni täällä ihan kauheasti. Tuntuu, että koko paikka ja mun elämä ahdistaa niin paljon. Heikompana hetkenä mietin jo, että mitä jos vain pakkaisin ja lähtisin kotikotiin.

Varmaan latasin itselleni liikaa odotuksia siitä mitä seuraisi paikkakunnanvaihdoksesta ja muista muutoksista elämässäni. Sitä samaa tämä on kuitenkin vain. Taistelua itsensä kanssa päivästä päivään. Välillä vähän parempaa, kunnes taas ollaan takaisin alhaalla.