Olisi niin paljon helpompaa, jos joku sanoisi miten minun pitäisi tehdä, elää ja mitä sanoa.
Olen liian kiltti ja jaksan kaikesta huolimatta ja kaiken keskellä uskoa ja toivoa. Joskus vain olisi kai parempi antaa olla, niin pääsisi niin paljon helpommalla.
Nyt taidan tarttua tähän mieheen liikaa, kun olen vain onnellinen siitä, että kelpaan jollekin edes jollain tavalla. Tuntuu kuitenkin, että tää on aika turhaa.
Siedän liikaa tylyyttä ja paskamaisuutta vain sen varjolla, että pääsen joskus lähelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Löysin blogisi sattumalta ja blogikuvauksesi tuntui niin kovin kovin tutulta. Olisin voinut itsekin kirjoittaa jotakin sellaista. En ole vielä päässyt blogisi lukemisessa kuin alkuun, mutta aion kyllä lähipäivinä luppoaikanani sitä kahlata lisää läpi, koska tunnistin paljon samankaltaisia tunteita ja ajatuksia kuin itsekin olen kokenut ja edelleenkin koen.
Tiedän tunteen, kun vain toivoisi, että joku kertoisi mitä tehdä, mutta kukaan muu ei voi päättää puolestasi. Yritä kuunnella sydäntäsi ja tee niinkuin tuntuu hyvältä. Aina se ei ole helppoa, minäkin etsin itselleni sopivaa opiskelualaa monta vuotta ja vihdoin sen löysin, vaikka se tuottikin tuskaa ja tuntui ettei kaikki oikein aina hyväksyneet ratkaisujani. Ajattele, että saat ihan itse päättää mitä tehdä eli ainakaan kukaan ei voi pakottaa sinua mihinkään epämiellyttävään.
Kiitoksia. Eksyn sun blogiisikin joku päivä tutustumaan.
Ikävää kuitenkin kuulla, että samanlaisia ajatuksia liikkellä sielläkin suunnalla. Ei tämmöistä toivoisi kenellekään.
Vaikka ei niin vahvasti jaksa uskoa parempaan tulevaisuuteen, niin jossain kuitenkin ehkä on vähän toivoa sellaista.
Kun vain tietäisi miten sen saavuttaa. Päätöksiä, päätöksiä, päätöksiä.. Niitä pitäisi tehdä. Ja välillä sydän sanoo toista ja järki toista, niin hukassa ollaan. Tässä yhdessä asiassa jos nyt saisi pian jotain päätöksiä aikaan, niin en ainakaan hajoittaisi itseäni enempää. Katsotaan kuinka käy.
Lähetä kommentti