Täksi illaksi olisi ollut tarjolla tupariviihtymistä tai mökkiörveltämistä, mutta minä jumin kämpillä nörtteilemässä ja ahdistumassa siideritölkkien ja suklaalevyn kanssa. Mikä on väärin?
En jaksa olla sosiaalinen. Tupareissa olisi melkein kaikki minulle outoja ihmisiä ja mökillä ihmisiä, joiden joukossa tuntisin itseni ylimääräiseksi ja näkymättömäksi. Arvaan myös, että jossain vaiheessa alkaisi molemmissa paikoissa ahdistamaan liikaa ja haluaisin äkkiä pois. Mökiltä se ei onnistuisi.
Tänään kaipaan myös jotain erityistä ihmistä antamaan hellyyttä. Haluaisin olla lähellä. Panettaakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
I hear you. Itsekin olen saanut lukemattomia kutsuja yhden kaverin mökille mutta aina olen keksinyt jotain huonoja selityksiä miksi en pääse. Huoh. Pitäisiköhän ihan vaan tunnustaa etten viihdy tai siis en pysty olemaan yötä vieraassa paikassa. Ahdistavaa...
Niin, onkohan se sitä, että mökeiltä yleensä on vaikea päästä pois kun ne on aina jossain jontkassa ja kun tietää, että jossain vaiheessa se ahdistusmörkö hiipii tuhoamaan sen hauskuuden mitä on toivottavasti ollut. Silloin olisi pakko päästä pois, mutta ei ole mahdollista.
Paikka ei minua ahdista, vaan ne ihmiset :/
Tunnustukselle tuskin hirveästi tulee ymmärrystä, kun ei ne voi ymmärtää, jotka ei ole kokeneet samaa.
Vähitellen kutsut vähenee, kun "et kuitenkaan tule" ja sekään ei sitten ole hyvä, kun tuntuu et on unohdettu.
Lähetä kommentti