Mulla on uskomaton halipula ja läheisyyden kaipuu, mutta samaan aikaan ahdistaa ajatellakin, että joku olisi niin lähellä.
Viime aikoina muutamat ihmiset, joita olen luullut hyviksi ystävikseni ovatkin osoittautuneet aivan muuksi. Tai ainakin aika pakosti alkaa siltä tuntumaan, kun tuleekin yllättäen muuta tärkeämpää menoa, vaikka on sovittu monta viikkoa sitten, että olisin tulevana viikonloppuna tulossa kyläilemään. ”Joo sori, en varmaan olekaan täällä silloin.”
Ja toinen juttu eli sun viesteihin vastataan sitten joskus tai ei ollenkaan.
Minä sentään yritän pitää yhteyttä ja matkustaa vähäisillä opiskelijan tuloillani monen sadan kilometrin päähän tapaamaan ihmisiä. Mitään en tee pakosta, vaan koska haluan. Mutta mitäpä voin tehdä, jos sitä ystävyyteen tarvittavaa toista osapuolta ei kiinnosta..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Niin julmaa kuin se onkin, niin niin kauan kuin palaat uskollisesti ystäviesi luoksi huolimatta siitä, että he kohtelevat sinua kaltaoin, he tulevat jatkamaan ikävää käytöstään. Mutta sinä voit muuttaa omaa käyttäytymistäsi. Ole heitä kohtaa mukava ainoastaan silloin, kun hekin ovat mukavia sinua kohtaan. Tällöin he mitä luultavimmin pian huomaavat miten paljon oikeasti arvostavatkin sinun ystävyyttäsi ja alkavat kohdella sinua paremmin siinä pelossa, etteivät lopullisesti menetä ystävyyttäsi.
Ja ennenkaikkea: etsi uusia ystäviä. Nykyään ystäviä voi löytää vaikka netin kautta. Ja jos oikeasti yrität, mutta ystäviä ei meinaa löytyä, niin kannattaa pysähtyä miettimään mitkä puolet sinussa ovat sellaisia minkä takia ihmiset haluaisivat olla sinun ystäviä ja mitkä sellaisia minkä takia eivät haluisi. Tälläisten asioiden suhteen itsetutkiskelu voi olla raskasta, mutta pitemmän päälle se on erittäin kannattavaa.
Lähetä kommentti