Jätin sitten väliin terveystarkastuksen ja karkasin vain kaupan kautta mässyjen kans kotiin sohvan pohjalle hajoilemaan. Alkoi ihan älyttömästi ahdistaa sinne meno, kun niin paljon etukäteen stressasin siitä mitä sanoisin. Jäi sitten kaikki sanomatta ja kaikki on niin kuin ennenkin.
Eräs paljon satuttanut mies muistutti olemassaolostaan. Ei ottanu yhteyttä tai mitään, mutta pelkkä hänen käyttämänsä nickin näkeminen riitti siihen, että elämäni kivoin automatka ja kaikki sitä seurannut palasi kirkkaana mieleeni. Erittäin pitkään aikaan en ollut edes muistellut koko hommelia, mutta nyt.. Voisinpa räjäyttää pois kaikki vanhat mörköpeikot kiusaamasta minua muistoilla. Tekisin sen heti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti