Puhelu soitettu. Mies soitti puolestani, kun en itse pystynyt. Alkuviikosta pitäisi osata sanoa asioita ja avautua, että ehkä joskus pääsisin tästä kaikesta eteenpäin. Toivon, että osaan nyt ottaa apua vastaan.
Ei ollut helppoa kertoa miehelle, että kuinka rikki oikeasti olen. Että en itke vain silloin kun olen hänen kanssaan. Että olen viimeisen muutaman kuukauden aikana itkenyt enemmän kuin varmaan kymmenen viime vuoden aikana yhteensä. Että mua ahdistaa niin paljon. Ja sitten vielä pyytää, että auttaisiko mua soittamaan ja sitten pyytää, että hän soittaisi, kun itse en olisi saanut mitään sanottua. Toivon, että miehellä on voimaa olla mun lähellä nyt.
Haluaisin niin olla taas joskus kokonainen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Älä huoli, sä tulet vielä olemaan kokonainen joskus. Kaikki meistä rikkinäisistä. On ihana, että sinulla on joku joka hoitaa tuollaiset asiat puolestasi, kun et itse pysty. Toivottavasti hän ei katoa rinnaltasi. Tsemppiä!
Toivon niin paljon tämän kaiken keskelläkin, että tulen olemaan joskus kokonainen ja paikattu. Nyt se vain vaikuttaa niin kaukaiselta toiveelta.
Toi soittaminen puolestani oli niin suuri teko mieheltä, että en varmaan koskaan osaa kiittää tarpeeksi.
Lähetä kommentti