Unet hukassa

Nyt oon oikeesti niin finaalissa. En saa nukuttua edes. Kello on kohta neljä yöllä ja olen hereillä. Heräsin kolmen tunnin unien jälkeen ja sitten heräilin vaan hirveän ahdistuksen vallassa. Pyörin sängyssä ja yritin saada rauhaa kaikilta ajatuksilta, mutta onnistumatta. Pyörittelin kännyä käsissä ja mietin, että kenelle soittaisin. Äidin numero oli jo valittuna ja ahdisti niin paljon, että olisin voinut tunnustaa, että mun elämä on ihan kamalan sekaisin ja kuinka loppu olen. En kuitenkaan soittanut.

Toivoin unen tekevän paljon hyvää, sillä olen viimeksi nukkunut kunnolla ja suht tarpeeksi keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Unetki ovat minua vastaan.

Miten tähän on tultu.. Vappu oli taas todella enimmäkseen ihan huonoa. Riitelyä miehen kanssa, ilkeitä ja satuttavia sanoja, koko hommakin oli jossain vaiheessa katkolla. Siihen vielä lisää ihan liian vähän unta ja kaikkea.
Olen kolme päivää tapellut itkua vastaan ja nyt kun antaisin sen tulla, olen niin lukossa, että en osaa. Tämä kaikki vielä kaiken muun lisäksi, niin mun jaksaminenkin loppuu.

Mietin jo sitäkin todella tosissani, että huomenna voisi olla se päivä, kun oikeasti tunnuntaisin tämä tilanteeni, jossakin josta toivoisin saavani apua. Ehkä onnistuisin vielä kerran. Ehkä mut nyt otettaisiin ihan tosissaan. Tai sitten vain toivon turhaan..