Pelottaa niin paljon, kun olen antanut toisen tulla liian tärkeäksi minulle. Pelkään koko ajan, että sattuu ja paljon jossain vaiheessa. Ja tuntuu, että hän on minulle paljon tärkeämpi kuin minä hänelle.
Varsinkin kun muutama asia vaivaa ja mietityttää paljon.
Näin miehen luona ollessani unta, jossa mies päätyikin yhteen exänsä kanssa ja minä olin ollut vain jotain viihdykettä. Sitä pelkään koko ajan, että olen vain jotain väliviihdettä samalla, kun hän etsii jotain parempaa. Eikä kaikkea auta yhtään se, että mies kaveraa tämän exänsä kanssa.
Minun pitäisi kuulemma luottaa, että ei ole ketään muuta. Mutta..
Välimatka, mun epävarmuus, miehen puhumattomuus ja kaikki muu tekee kaikesta niin hankalaa.
Viihdyin viikonloppuna enimmäkseen oikein hyvin ja sain uskoa siihen, että tästä kaikesta voisi tulla jotain hyvää. Nyt täällä erossaollessa kaikki vaan tuntuu taas ihan liian vaikealta. Mietin vaan tuota näkemääni unta ja myöskin, että voikohan mistään sittenkään tulla mitään. Jos vain roikutaan jossain, joka ei totta ja josta ei voi tulla mitään. Tahtoisin kuitenkin ja en halua luovuttaa. En kuitenkaan halua hajoittaa itseäni ja antaa toiselle enempää aseita satuttaa. Hajoan kuitenki niin paljon, jos tämä juttu räjähtääkin käsiin, koska en osaa luottaa ja ei osata olla riittävästi kaikkea.
Ikävä on kuitenki jo, vaikka aamulla vasta lähdin. Ehti juuri tottua toisen läsnäoloon ja vieressäolemiseen ja nyt pitäisi osata nukkua yksin.
"Sanoja vaan,
me tarvitaan.
Sanoja vaan,
rauhoittamaan.
Sydän kun on hukkumassa kyyneliin,
sitä tarttuu kiinni vaikka valheisiin."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti