Uskaltauduin tapaamaan miehen, jonka olen tuntenut netissä jo kauan ja oli oikein mukava viikonloppu. Tunsin, että kelpaisin sellaisena kuin olen, eikä tarvinnut yrittää olla mitään muuta. Luulin saaneeni vähän onnellisuutta elämääni, mutta nyt vain ahdistun ja hajoan, kun toinen ei tajua mitä haluan ja kaipaan. Tai en edes tiedä haluaako mitään.. Kaipaisin vain kivoja sanoja ja jotain, mutta ei. En niitä kyllä itsekään osaa sanoa/kirjoittaa..
Illalla ahdisti ihan huolella ja toivoin, että olisin osannut itkeä, jotta olisi ollut edes joku keino helpottaa oloani. En vain osaa edes itkeä. Makasin vain peiton alla möykyssä ja yritin muistaa hengittää. Olen huono.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti