Nyt tuntee olevansa taas niin yksin ja huomaamaton. Oon näkymätön lähes kaikille ja niille ei ole mitään väliä vaikka mua ei edes olisi. Niin aina aina ollut ja eipä sitä mikään muuta.
Ei jaksaisi edes yrittää pitää yhteyttä niiden henkilöiden kanssa joiden voin kuvitella välittävän musta edes vähän.
Nyt kaikki on liikaa. On liikaa ikävä, liikaa ahdistusta, liikaa tekemättömiä hommia, liikaa yksinäisyyttä, liikaa suunnitelmia, joiden toteutumiseen ei jaksa uskoa.. Ja minä olen taas liian vähän kaikkea mitä pitäisi olla. Liian huono kaikessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti