Nyt haluaisin vain karata kaikkea loppukevään opiskelustressiä ja lähteä kotikotiin hengailemaan kissat kainalossa. Niinä hetkinä unohdan kaiken muun ja olen sen hetken tässä ja onnellinen.

Kahteen viimeisimpään kokeeseen en ole saanut luettua ollenkaan, vaikka kirja ja muistiinpanot ovat olleet sängyn vieressä monta päivää. En vai ole saanut pakotettua itseäni lukemaan ja siitä ei olo taas parane yhtään. Epäonnistumisen tunne vain kasvaa ja hajottaa. Enhän minä mitään osaa.